Miten kirjoitan kurssin tekoälykäytännön ja viestin siitä opiskelijoille?

Tämän englanninkielisen sivun automaattinen konekäännös, jota ei ole vielä tarkastanut äidinkielinen puhuja.

Kolme viikkoa ennen lukukautta kurssiselosteen mallissa on rivi ”tekoälykäytäntö”, ja siinä lukee tällä hetkellä: katso yliopiston akateemisen rehellisyyden sääntöjä. Tai kollegan kurssilta palautui sarja töitä, joiden kukaan ei usko syntyneen luokassa, ja torstain ohjelmakokous päättyi pyyntöön, että jokaisen kurssin on ilmaistava kantansa kirjallisesti. Tai käytäntö on jo kirjoitettu, ja arviointikausi näyttää sinulle, mitä sen lauseista pystyt todella soveltamaan.

Ydinasia: nimeä tehtävät, joita arvioit, sano mitä tekoäly saa kussakin tehdä, laita ilmoitus yhteen paikkaan ja perusta valvonta näyttöön, jonka voit itse havaita. Viisi täsmällistä lupaa pitää paremmin kuin sivu kieltoja. Käytäntö, joka selittää itsensä, tekee arvioinnin suunnittelun ja viestinnän työtä samalla kertaa, minkä vuoksi se maksaa yhden iltapäivän ja säästää lukukauden väittelyt.

Kaikki alla oleva koskee yhden moduulin, kurssin tai opintopolun osan kurssitason asiakirjaa. Oletuksena on, että olet päättänyt, mitä arvioit; työ tässä on sanoa se ääneen ja saada se pitämään.

Lyhyesti

1. Inventoi arvioitavat tehtävät ja kysy jokaisesta, mitä nimenomaan arvioit. Raja seuraa siitä vastauksesta.

2. Kirjoita sääntö vaiheen tasolla: ideointi sallittu, tavoitteiden muotoilu ei. Kuvien valinta sallittu, diatasolla viestin suunnittelu ei.

3. Laita yhteenveto kurssiselosteeseen, sitova sanamuoto tehtävänantoon ja sano sääntö ääneen kerran sillä hetkellä, kun se ensimmäisen kerran koskee työtä.

4. Nimeä yksi vakiopaikka ja -muoto ilmoittamiselle ja pidä ilmoittamisen hinta salailun hintaa alempana.

5. Valvo työllä, jonka voit havaita: kehiteloki, tunnilla tehty harjoitus, suullinen selonteko. Ilmaisimen pisteet pysyvät valvonnan polun ulkopuolella.

Aloita tehtävistä, joita arvioit

Selkein valmis menetelmä on McCorklen (2025), joka oli korvaamassa yleiskieltoa, jonka opiskelijat eivät uskoneet koskevan itseään. Lue tuo epäonnistuminen oikein: kyse oli yhteensopimattomuudesta eikä uhmasta, eivätkä opiskelijat nähneet toimivansa epärehellisesti. Sääntöä, jonka he ovat jo päättäneet, ettei se koske heitä, ei voi perustella, sen voi vain jättää huomiotta.

McCorklen menetelmä etenee neljässä vaiheessa. Inventoi lukukausiprojektin jokainen tehtävä, kysy jokaisesta ”mitä nimenomaan arvioin?”, yhdistä jokaiseen tehtävään uskottava ammatillinen generatiivisen tekoälyn käyttö ja päätä sitten tehtävä kerrallaan. Jokainen päätös punnitsee tarvetta arvioida kyvykkyyttä sitä arvoa vastaan, joka syntyy osaamisesta, jota opiskelija käyttää työssään.

Tulos on tarkoituksella epätasainen. Ideointi on sallittua; täsmällisten ja mitattavien oppimistavoitteiden muotoilu ei. Kuvien valinta on sallittua; diatasolla viestin suunnittelu ei. Käsikirjoitukset ja kerronta ovat sallittuja, kun tekoälyn tuotos on pakko arvioida. Kirjoitettuna lista näyttää mielivaltaiselta, kunnes lukee jokaisen rivin vieressä olevan syyn, minkä vuoksi syyt kulkevat sääntöjen mukana.

Päätä, kuinka tiukka olla, kun tiedät, mitä muut tekevät

Kaksi datapistettä kertoo, miltä normaali käytäntö näyttää tänä vuonna, ja molemmat kannattaa kantaa kokoukseen, jossa joku ehdottaa kieltoa.

Sisällönanalyysi, joka kattoi 116 oppilaitoksen GenAI-käytäntöä 131 yhdysvaltalaisesta R1-yliopistosta ja 98 tietojenkäsittelytieteen kurssiselostetta 54:stä niistä, havaitsi oppilaitosten olevan laajasti käytön puolella: 63 % kannustaa GenAI:n käyttöön, 41 % tarjoaa yksityiskohtaista luokkahuoneohjausta ja 27 % suhtautuu siihen kielteisesti. Puolet selosteista (50 %) kieltää sen kokonaan, 41 % sallii osittaisen käytön määriteltyihin toimintoihin ja 7 % viestii kannustusta. Ganguly ym. (2026) kutsuvat tätä ylhäältä alas ja alhaalta ylös -kuiluksi. 92 % selosteista antaa nimenomaiset ohjeet, silti paikalliset säännöt erkanevat oppilaitoksen ohjauksesta, ja vain 47 oppilaitoksessa molemmat tasot olivat havaittavissa. Lähdeviittaus on ainoa vaatimus, josta molemmat tasot ovat yhtä mieltä: 83 % selosteista.

Chirikov (2026) seurasi yli 31 000 kurssiselostetta suuressa texasilaisessa julkisessa tutkimusyliopistossa vuosina 2021-2025. Sääntely nousi lähes nollasta ennen ChatGPT:tä 55 %:iin kursseista syksyyn 2025 mennessä, kun taas täysin rajoittavat käytännöt laskivat noin 5 prosenttiyksikköä vuodessa. Syksyllä 2025 opettajat rajoittivat yleisimmin luonnostelua ja muokkaamista (79 %) sekä päättelyä ja ongelmanratkaisua (65 %). Yleisimmin he sallivat oikolukua ja kieliasun korjaamista (83 %), opiskelun tukea ja synteesiä (80 %) sekä koodausta (75 %). Ideointi oli kiistanalaisin käyttö: 46 % salli ja 54 % rajoitti.

Sanamuoto kulki lukujen mukana. Maininnat akateemisesta rehellisyydestä laskivat 63 %:sta 49 %:iin, viittaukset tekoälyn vaikutukseen oppimiseen nousivat 1 %:sta 29 %:iin ja lähdeviittausvaatimukset nousivat 16 %:sta 43 %:iin. Ala on siirtymässä ”älä huijaa” -kehotuksesta kohti ”tässä syy, miksi tämä raja suojaa oppimistasi”, ja jälkimmäinen versio on se, jonka mukaan opiskelija voi toimia.

Kaksi seurausta asiakirjallesi. Oppilaitostasi tiukempi oleminen on normaalia, ja se on sitoumus, jonka otat yksin, koska valvonnan kustannus lankeaa sinulle. Lähdeviittausvaatimus on lähes ilmainen, koska neljä viidesosaa alasta pyytää sitä jo eikä kenenkään opiskelijan tarvitse arvailla, mitä tarkoitat.

Sijoita jokainen sääntö sinne, missä opiskelija kohtaa sen

Kolme asiakirjaa, kolme tehtävää.

Kurssiseloste kantaa lyhyen yhteenvedon: tehtävät, sallitun käytön kussakin, miten ilmoittaminen toimii ja mitä ylitetystä rajasta seuraa. Yksi ruutu, ei filosofiaa.

Tehtävänanto kantaa yksityiskohdat. Yksi yhteenveto on liian karkea monimutkaiselle projektille, ja juuri tässä McCorklen sanamuoto teki työnsä: perustelu, joka oli osoitettu opiskelijoille sinä-muodossa ja joka nimesi jokaisen rajoituksen taustalla olevan arvioinnin.

Luokka kantaa ensimmäisen suullisen lausuman. Sano sääntö kerran, sillä hetkellä kun se ensimmäisen kerran koskee työtä, kytkettynä siihen työhön, joka on heidän edessään. Sääntö, jonka opiskelija kohtaa yksin, on sääntö, jonka hän tulkitsee yksin.

Ilmoittamisen käytännöt tarvitsevat oman kappaleensa, ja sen pitäisi olla sivun konkreettisin kappale. Opiskelijat, jotka suunnittelivat kurssikäytäntöä yhdessä ohjatun tutkiskelun kautta, pitivät tärkeimpinä opiskelijoiden ja opettajien koulutusta, standardisoituja ilmoitusmenettelyjä, vahvempaa oppilaitoksen tukea ja suurempaa osallistumista tekoälyä koskevaan päätöksentekoon (Hingle ja Johri (2026)). Sano, miten, missä ja missä muodossa opiskelija ilmoittaa käytöstä, ja sano se kerran.

Pisan (2026) löysi samasta liikkeestä vahvemman version: tee kehitelokista arvioitava artefakti. Kun malli tekee tuotannon, kehote ja vuorovaikutuksen tallenne ovat se, mitä kannattaa versioida, jolloin ilmoitus lakkaa olemasta paperityötä ja siitä tulee näyttöä siitä, mitä opiskelija rakentaa.

Kirjoita vain sääntöjä, joita voit soveltaa yhdellä arviointikierroksella

Sääntö, joka vaatii tehtäväkohtaista seurantaa tai arvion siitä, milloin arviointi ”alkaa”, tulee sovelletuksi epäjohdonmukaisesti luokan ja kahden arvioijan kesken. Epäjohdonmukaisuus on tasa-arvo-ongelma ennen kuin se on hallinnollinen. Ilmaisimiin rakennettu järjestelmä lisää valvonnan kustannuksen, joka lankeaa epätasaisesti, sekä etävalvonnan ja tietojensäilytyksen kysymykset, joihin et ehkä pysty vastaamaan kurssitasolla.

Nash ja Burriss (2026) analysoivat 27 luokkahuoneen tekoälykäytäntöä, jotka olivat kirjoittaneet opettajaksi opiskelevat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat. 27:stä 26 salli jonkin tekoälyn käytön, lähes aina opettajan määrittelemin ehdoin, ajankohdin ja paikoin; yksi kielsi sen kokonaan. Ideointi oli laajimmin sallittu käyttö (27:stä 22) ja monitulkintaisin. 22 ei sallinut tai jätti epäselväksi tekoälyn tekemän lauseiden, kappaleiden tai esseiden tuottamisen. 16 salli kieliopin tarkistamisen ja oikoluvun, kun taas 16 kielsi laajojen tekoälyn tuottamien tekstien laatimisen. Ja 27:stä 22 ei käsitellyt lukemista lainkaan.

Toistuva epäonnistuminen oli operationalisointi. Yksi käytäntö salli tekoälyn ”käynnistää ajattelusi” ja julisti ”tähän raja pitäisi vetää” sanomatta, missä raja oli. Tämä epämääräisyys jättää opiskelijat kykenemättömiksi noudattamaan sääntöä ja sinut kykenemättömäksi soveltamaan johdonmukaista standardia. Se on virhe, ei kompromissi.

Chirikovin havainto merkittävästä ala- ja tehtäväkohtaisesta vaihtelusta tukee kehyksiä, jotka antavat opettajille itsemääräämisoikeuden omalla alallaan yhden kaikille tarkoitetun määräyksen sijaan, mikä on myös rehellinen kuvaus siitä, mitä kurssikäytäntö on: paikallinen harkinta laajemman säännön sisällä.

Tässä on tasa-arvon ulottuvuus. Läpinäkymättömät käytännöt olettavat yhteistä taustatietoa tekijyydestä, lähdeviittauksista ja akateemisen työn normeista, joten ne osuvat kovimmin opiskelijoihin, joilla sitä ei ole. McCorklen argumentti on, että läpinäkyvyys purkaa osan siitä piilo-opetussuunnitelmasta ja vähentää todennäköisyyttä, että käytännön epäonnistuminen muuttuu kurinpitolliseksi asiaksi.

Kaiken tämän halvin versio on vähän ja täsmällistä: tehtävät, joita arvioit, sallitut käytöt kussakin, ilmoittamisen käytännöt ja ylitetyn rajan seuraus, kukin syy mukanaan.

Sano se ääneen ja katso, mitä itse mallinnat

Ilmoittamissäännöt eivät toimi vaatimustenmukaisuuden mekanismeina itsessään, ja niiden kohteleminen sellaisina on yleisin suunnitteluvirhe. Monimenetelmäisessä tutkimuksessa, jossa oli 409 perustutkinto-opiskelijaa, Qu ja Wang (2026) havaitsivat, että ilmoittamatta jättäminen oli strategista sopeutumista koettuihin vertaisnormeihin ja vähäiseen tulkitsevaan luottamukseen opettajiin, ei moraalista laiminlyöntiä. Koettu vertaisten ilmoittaminen ja mukavuus opettajan kanssa olivat vahvimmat opiskelijoiden oman ilmoittamisen ennustajat; moraalinen irtautuminen vaikutti heikommin.

Siitä jää sinulle kaksi vipua, joita todella hallitset: mitä opiskelijat uskovat vertaistensa tekevän ja luottavatko he sinuun ilmoituksen reiluna lukijana. Molemmat reagoivat siihen, miten puhut säännöstä ensimmäisellä viikolla. Kumpikaan ei reagoi sanamuodon ankaruuteen.

Kim ym. (2026) havaitsivat viisi erillistä paikkaa, joissa kurssin todellinen käytäntö elää: opettajan aikomus, muodollinen käytäntö, opiskelijan tulkinta, opiskelijan oma sääntö ja opiskelijan toiminta. Näiden väliset kuilut ovat systeemisiä. He listasivat myös 23 perustelua kuudessa luokassa, joilla opiskelijat oikeuttivat tekoälyn käyttöä akateemisessa kirjoittamisessa, ”ei inhimillistä uhria” -perustelusta ”opettajan välinpitämättömyyteen”. Ne perustelut olivat tilannekohtaisia ja jälkikäteisiä: opiskelijat selittivät käyttäytymistä, joka oli jo tapahtunut, sen sijaan että olisivat päätelleet etukäteen, minkä vuoksi selkeämpi sanamuoto ja ankarampi havaitseminen eivät yksin sulje kuilua.

Yksi osallistuja, joka halusi noudattaa tiukkaa ei tekoälyä -sääntöä, käytti tekoälyä silti ja sanoi, että kielto ”luo minulle ristiriitaa, koska rikon sääntöjä”. Kielto voimisti moraalista ristiriitaa estämättä käyttöä. Sääntö, joka tuottaa syyllisyyttä ilman noudattamista, syö sitä suhdetta, jonka tarvitset ilmoittamiseen.

Katso myös, mitä itse mallinnat. Useimmat Pisanin kurssin tehtävät ilmoittivat kehotteen, jolla ne oli tuotettu, ja yksi opiskelija luki tämän läpinäkyvyyden lupana: ”opettajan riippuvuus tekoälystä arvioinnissa ja tehtävien laatimisessa teki myös vaikeaksi olla käyttämättä tekoälyä tehtävissä samalla tavalla”.

Lausuma, jota voit soveltaa:

Tekoälyn käyttö tällä kurssilla. Haluan, että lähdet tältä kurssilta osaten tehdä X:n itse, joten arvioin X:ää suoraan. Saat käyttää tekoälyä [sallitut käytöt] tehtävissä [tehtävälista]; et saa käyttää sitä [rajoitetut käytöt], koska juuri niitä arvioin. Jos käytät tekoälyä missä tahansa työsi vaiheessa, kerro minulle [yksi nimetty paikka, esimerkiksi ilmoitusrivi jokaisessa palautuksessa], mihin käytit sitä, ja liitä kehotteet mukaan. Ilmoittaminen ei koskaan laske arvosanaasi. Käytön ilmoittamatta jättäminen on se, josta seuraa seuraus. Jos olet epävarma, onko jokin käyttö sallittua, kysy minulta ennen palauttamista, ei jälkeen.

Tuon viimeisen lauseen ansiosta päätöskohta siirtyy ennen työtä, ja vain siinä kohdassa kysymykseen on halpa vastata.

Suunnittele neljä keskustelua ennen kuin ne tapahtuvat

Opiskelija, joka käytti tekoälyä eikä kertonut siitä. Käsittele tätä prosessikysymyksenä, ei luonnekysymyksenä. Mohamed ja Temimi (2026) mallintavat arvioinnin epätäydellisen tiedon ongelmana: opiskelija tietää, miten työ tuotettiin, ja oppilaitos näkee artefaktin ja osittaiset jäljet. Heidän vastausalueen mallinsa vertaa kolmea vastausta, ei tekoälyn käyttöä, ilmoitettua käyttöä ja piilotettua käyttöä, ja kysyy, minkä niistä kukin mekanismi tekee houkuttelevimmaksi. Kielto asettaa muodollisen rajan ja jättää piilotetun käytön houkuttelevaksi, kun opiskelijat pitävät havaitsemista heikkona. Valvonta nostaa piilotetun käytön odotettua kustannusta nostamatta ilmoittamista, joten opiskelijoista tulee varovaisia muttei läpinäkyviä. Lupa ja ilmoittaminen tekevät rehellisestä raportoinnista kannattavaa vain niin kauan kuin rehellisyyden hinta pysyy alhaisena.

Käytännössä se tarkoittaa, että kysyt, mitä työllä oli tarkoitus arvioida, pyydät opiskelijaa selittämään prosessinsa ja luet myöhäisen ilmoituksen tietona eikä tunnustuksena.

Opiskelija, joka viittaa tekoälyyn kaikessa. Tämä on yleensä taitopuute vaatimustenmukaisuuden asussa. Lähdeviittausvaatimukset nousivat 16 %:sta 43 %:iin selosteista, kun maininnat akateemisesta rehellisyydestä laskivat 63 %:sta 49 %:iin, eli ala pyytää viittausta eikä tunnustusta. Määrittele muoto kerran, tehtävänannossa eikä kurssiselosteen alaviitteessä. Sano, miltä riittävä lähdeviittaus näyttää alallasi, ja anna yksi esimerkki. Jos todellinen ongelma on, ettei opiskelija vielä osaa taustatyötä ilman mallia, vastaus on tehtävän suunnittelu.

Ryhmätyö. Viisi opiskelijaa voi pitää viittä tulkintaa yhdestä lauseesta, ja arvioitavaksi tulee yksi palautus. Päätä ja julkaise jokaisesta ryhmätehtävästä, sallitaanko tekoälyn käyttö, kuka sen ilmoittaa ja mitä tapahtuu, kun yksi jäsen toimii säännön ulkopuolella. Tee se ennen projektin alkua, kun se on suunnittelukysymys. Jos et pysty ilmaisemaan sitä yksittäistä panosta, josta jäsen on vastuussa, arvioi tehtävä vain ryhmätyönä sen sijaan että ratkaisisit tekijyyttä jälkikäteen.

Ilmoittaminen, jota et voi varmistaa. Osa ilmoituksista on puutteellisia ja osa poisjätöistä mahdottomia kumota. Bassett ym. (2026) väittävät, ettei tekoälyilmaisimia pitäisi käyttää koulutuksessa lainkaan, kolmella perusteella, jotka vaikuttavat sanamuotoon. Ilmaisimen tuotos on todennäköisyysarvio, jota ei voi vahvistaa riippumattomasti, koska todellisen tekstin alkuperä on tuntematon, joten validointi nojaa kehäpäätelmään. Ilmaisimen pisteet eivät täytä sitä todennäköisyystasapainon vaatimusta, jota rehellisyystutkinta edellyttää. Ja ihmisen ja tekoälyn vastakkainasettelu on merkityksetön työssä, joka on tehty tekoälyn kanssa eikä tekoälyllä. Heidän johtopäätöksensä on, että ilmaiseminen ”ei suojaa akateemista rehellisyyttä; se heikentää sitä”.

He nostavat esiin kirjoittamisongelman, joka kannattaa kopioida omaan tarkistuskierrokseesi. Säännöt, jotka rajoittavat tekoälyn käyttöä ”arvioinnissa”, eivät määrittele, milloin arviointi alkaa, joten tekoälyavusteinen tiedonhaku, suunnittelu tai muokkaaminen voi olla rikkomus tai olla olematta lukijasta riippuen. Nimeä sen sijaan prosessinäyttö, jonka voit havaita: palautettu kehote ja vuorovaikutusloki, luokassa tuotettu harjoitus, suullinen selitys. Jos oppilaitoksesi käyttää ilmaisinta joka tapauksessa, heidän varoituksensa tietojen tallennuksesta, säilytyksestä ja opiskelijatöiden kaupallisesta käytöstä pätevät, ja yksityisyysvastalause, jonka kaksi opettajaksi opiskelevaa nosti esiin, on se vastalause, jonka omat opiskelijasi nostavat.

Missä opettajat menevät vikaan tässä asiassa

Tiukempi käytäntö on turvallisempi käytäntö. Oppilaitostasi tiukempi oleminen on yleistä ja perusteltua, mutta valvonnan kustannus on sinun, ja sääntö, jota et pysty soveltamaan johdonmukaisesti yhdellä arviointikierroksella, on tasa-arvo-ongelma. Karsi säännöt, joita et pysty toteuttamaan.

Kielto on lyhin mahdollinen viesti. Niissä 27 opettajakoulutuksessa laaditussa käytännössä monitulkintaisuus oli pääosin sallivissa käytännöissä, eikä 27:stä 22 käsitellyt lukemista lainkaan, joten opiskelijat jäivät päättelemään. Kimin ym. osallistuja noudatti kieltoa rikkomalla sitä ja tuntemalla siitä syyllisyyttä.

Ilmoittaminen on vaatimustenmukaisuuden mekanismi. Se on signaali, ja signaalit riippuvat luottamuksesta. Qu ja Wang havaitsivat, että vertaisnormit ja mukavuus opettajan kanssa ennustivat ilmoittamista paremmin kuin moraalinen päättely.

Ilmaisimen pistemäärä ratkaisee kiistanalaisen tapauksen. Se ei yllä siihen standardiin, joka rehellisyystutkinnan on täytettävä, eikä se pysty erottamaan tekoälyn kanssa tehtyä työtä tekoälyn tekemästä työstä. Rakenna tapaus havaitun työn varaan.

Käytännön kirjoittaminen on viestintää. Kim ym. löysivät viisi paikkaa, joissa todellinen käytäntö elää, ja asiakirjasi on yksi niistä. Se versio, jonka mukaan opiskelijat toimivat, kootaan siitä, mitä sanot tunnilla ja mitä teet omien materiaaliesi kanssa.

Mitä sinulle esitetään vastaan

”Opiskelijat vain piilottavat sen.” Osa piilottaa, ja suunnittelukysymys on, keitä opiskelijoita sääntösi houkuttaa. Pelotevaikutus kulkee ilmaisimen erottelukyvyn kautta piilotetun käytön ja laillisen työn välillä eikä sen raa’an kiinnijäämisasteen kautta. Kun lisäherkkyys tuottaa enemmän uusia vääriä positiivisia kuin uusia oikeita positiivisia, voimakkaampi valvonta voi tehdä salailusta suhteellisesti houkuttelevampaa, koska rehellisiä opiskelijoita rangaistaan nopeammin kuin piilottelijoita tunnistetaan. Lupa ja ilmoittaminen ovat erillisiä vipuja: lupa siirtää hyväksyttävän käytön rajaa, ilmoittaminen muuttaa näkyvyyttä. Diagnosoi, mihin tehtäväsi vetää sitä opiskelijaa, jota salailu houkuttaa eniten, ja suunnittele sen opiskelijan varalle.

”En halua kieltää työkaluja, joita en pysty havaitsemaan.” Sinun ei tarvitse. Kielto on yksi neljästä suunnitteluvastauksesta; muut ovat valvonta, ilmoittamisen kanssa sallittu käyttö ja uudelleensuunnittelu. Uudelleensuunnittelu muuttaa sitä, mitä tehtävä palkitsee, ja jää kosmeettiseksi, jos arviointimatriisi arvioi edelleen pääosin lopputuotetta. Pisan (2026) näyttää tasot nimenomaisesti: tekoäly on kielletty johdantokurssilla ohjelmoinnissa, koska ensimmäisten silmukoiden ulkoistaminen poistaa sen, mitä opetetaan; sitä kannustetaan tietorakenteiden projekteissa (Copilot sallittu) ja se on kielletty kynä ja paperi -kokeissa; se on opiskelun ja kertauksen apuväline ylemmän tason järjestelmäkurssilla; ja se on pakollinen itse tekoälykurssilla, jossa yksi raja kantoi suurimman osan painosta. Malli saa kirjoittaa koodia, ja pohdintojen on oltava opiskelijan omalla äänellä. Kokeet poistettiin kokonaan, ja arviointi siirrettiin työhön, jota malli ei voi hiljaa haamukirjoittaa.

”Oppilaitokseni käytäntö kattaa tämän jo.” Vähemmän kuin luulet. Kuilu kulkee molempiin suuntiin: 92 % selosteista antaa nimenomaiset ohjeet, paikalliset säännöt erkanevat oppilaitoksen ohjauksesta, ja vain 47 oppilaitoksessa molemmat tasot olivat havaittavissa. Hankinnat, data ja tarkistuskierrokset kuuluvat sivulle Miten kirjoitamme ja otamme käyttöön oppilaitoksen tekoälykäytännön?, mutta luokkahuonekäännös on sinun. Nash ja Burriss päättävät, että oppilaitosten on varustettava opettajat sekä vastustamaan että ottamaan käyttöön, sellaisella ohjauksella ja ammatillisella kehittämisellä, joka antaa opettajalle mahdollisuuden kieltäytyä tietystä tekoälyn käytöstä tulematta leimatuksi ajastaan jälkeen jääneeksi. Heidän osallistujiensa teknodeterminismi oli ristiriidassa heidän omien pedagogisten sitoumustensa kanssa. Oppilaitoksen käytäntö ei ole peite omalle harkinnallesi.

”Minulla ei ole aikaa kirjoittaa kurssiselostetta uudelleen tässä kuussa.” Tee inventointi kerran, siitä tehtävästä, joka huolestuttaa sinua, ja vie tulos suoraan tehtävänantoon. Kurssiselosteen lause voi odottaa seuraavaa tarkistuskierrosta. Opiskelijat toimivat tehtävänannon mukaan joka tapauksessa.

Mitä tehdä tällä viikolla

1. Inventoi arvioitavat tehtävät ja kirjoita jokaisen viereen ”mitä nimenomaan arvioin?” ennen kuin päätät tekoälystä mitään.

2. Päätä tehtävä kerrallaan ja tarkista, minkä vastauksen kukin päätös tekee houkuttelevimmaksi opiskelijalle, jota salailu houkuttaa eniten.

3. Kirjoita ilmoituslause: yksi paikka, yksi muoto, yksi esimerkki riittävästä lähdeviittauksesta.

4. Nimeä näyttö, jonka hyväksyt riitatilanteessa (kehiteloki, tunnilla tehty työ, suullinen selonteko), ja pudota pois jokainen sääntö, jota et pysty sitä vasten testaamaan.

5. Sano sääntö ääneen seuraavalla tunnilla, sillä hetkellä kun se ensimmäisen kerran koskee työtä, ja liitä jokaisen rajoituksen viereen perustelu.

Minne seuraavaksi

Hallinto, datakäytännöt, hankinnat ja tarkistuskierrokset kuuluvat sivulle Miten kirjoitamme ja otamme käyttöön oppilaitoksen tekoälykäytännön?; oppilaitoksen ja alueen velvoittavat määräykset ovat sivuilla koulutuspolitiikka ja tekoäly ja hallinto. Tehtävän uudelleenrakentaminen niin, että arvosana tukee edelleen puolustettavaa päätelmää, on sivulla Arvioinnin uudelleensuunnittelu tekoälyn aikakaudella, valvontaperustelu sivulla tekoälyhuijaamisen vähentäminen, ilmaisinpäätös sivulla Pitäisikö meidän käyttää tekoälyilmaisimia? ja merkintäjärjestelmä sivulla arviointiasteikon uudistus.